Hiljaisuus ei kestä
Kun muisto on jo hautautunut
ja puheet puhtaudesta kiiltavat
tayttaa saa maailma tyhjion
Kun kurjuus on jo huuhtoutunut
ja totuus ilman silminnakijaa
joutuin heittaa ensimmaisen kiven
synniton
Kestaa rauha oman aikansa
kun sovun maaperan
kylvaa eripuralla
Niin kai on
etta virheet on tehtava itse
ja menneen oppi menee perille
luodin kanssa yhta matkaa
Hiljaisuus ei koskaan kesta
kauaa yksin
Hiljaisuus kutsuu jonkun
itsensa rikkomaan
Ikuisuus on vain lyhyt hetki
sukupolvi kahden valissa
Yon mustuus vain muistin leski
valmiina uusiin naimisiin
Hiljaisuus kutsuu luokseen
jonkun joka ei nae enaa
lain ja mielivallan rajaa
Hanen pian on kaikki valta
kun paha maan perii
kansan kustannuksella
Niin kai on
etta virheet on tehtava itse
ja menneen oppi menee perille
luodin kanssa yhta matkaa
jos silloinkaan
Hiljaisuus ei koskaan kesta
kauaa yksin
Hiljaisuus kutsuu jonkun
itsensa rikkomaan
Ikuisuus on vain lyhyt hetki
sukupolvi kahden valissa
Yon mustuus vain muistin leski
valmiina uusiin naimisiin
Haluaisin uskoa
mut kaikki loppuu aikanaan
Taivas sinertaa
(haluaisin uskoa)
ei sita mikaan voisi pimentaa
(mut kaikki loppuu aikanaan)
Kun kauhunhuudot vaimenee
uutta vihaa kylvamme
Kun uusi sivu kaannetaan
vanhat irti revimme
Kun ylpeydessa kylvemme
pahuutemme kiistamme
Ikavyydet hyvaan piiloon
kuilun pohjaan heitetaan
Niiden luo ei tieta tehda
muttei liioin sielta pois
Vaikka kaikki kaiut ovat poissa
hiljaisuus ei koskaan kesta
Harva päättää hyvästeistään
Jokaisella lupauksella
on kohtalon veitsi kurkullaan
Toiveita on suulit taynna
vaan varmuutta huomisesta ei
Harva paattaa hyvasteistaan
Toinen paiva ei koitakaan
Jokaisella laheisella
on paikka maan ja vetten alla
Kaikella on rooli taalla
on viisautta tayttaa omansa
kun aikaa on
Tuonella on turha kayda
ei rakkautta tuonpuoleisesta saa
se on viety meilta pois
Hetken uskoin kai iaiseen
Harva paattaa hyvasteistaan
Toinen paiva ei koitakaan
Helppoa luottaa, etta aikaa
on seuraavaan kertaan
vaikka nyt jo riittamiin
kiitoksiin syita olisi
Kaipausta saa juottaa pitkan aikaa
ei sen janoa sammuttaa voi puhein
tai kukkamerin haikaisevin
Hetken uskoin kai iaiseen
Harva paattaa hyvasteistaan
Toinen paiva ei koitakaan
Jokaisella lupauksella
on kohtalon veitsi kurkullaan
Valo
Se ei ollut koko totuus
vaikka silta nayttikin
alimman alhosi alla
Puolet sanoin kantavani
ja uskoin
kaikesta puolet kestavani
Kuten valo
ei saa yota kuuna kuihtumaan
mut estaa painajaisien
virran huomiseen
Yossa valo
ei pysty loppuun tieta nayttamaan
mut palaa korkealla
ettet eksy uudestaan
Vielakin joskus hamartaa
vaikka sen sanoin kieltaisit
paossa pimean alta
Puolet sanoin kantavani
ja uskoin
kaikesta puolet kestavani
puolestasi
Valo
ei saa yota kuuna kuihtumaan
mut estaa painajaisien
virran huomiseen
Yossa valo
ei pysty loppuun tieta nayttamaan
mut palaa korkealla
ettet eksy uudestaan
Ylimielista uskoa
voivansa huuhtoa
arpia keneltakaan
En usko vuorien siirtajiin
siina on riittamiin
jos ei hukutakaan
Valo
ei saa yota kuuna kuihtumaan
mut estaa painajaisien
virran huomiseen
Yossa valo
ei pysty loppuun tieta nayttamaan
mut palaa korkealla
ettet eksy uudestaan
Aika pakenee
Noinkohan kannattaa pysya paikoillaan
Toimetta ootella ihmetta tapahtumaan
Aika pakenee huoneiden harmauteen
kuin poly
hiljalleen kaiken saa omakseen
Niinkohan hyodyttaa vastuutaan vaistella
Kasvavat katveessa huoletkin huimimmin
Aika pakenee huoneiden harmauteen
kuin poly
hiljalleen kaiken saa omakseen
Laantuisko tuuli, lakkaisi liikkeensa
uinuisko koski, keraisi kuohunsa
jaadakseen suvantoon lepailemaan
Sieltako loydat omatkin unelmat
oottavat kuin ainavihannat puutarhat
uskotellen ettei talvi tulisikaan
Jos on paassyt tanne asti
Jos on joskus maksanut menneista
oppinut virheista, juhlinut elamaa
ja nahnyt sen hiipuvan pois
Tietaa, lopussa mikaan ei odota
ei vapaus, ei jumala
ja aika oli aina arvokkainta
Ja se pakenee huoneiden harmauteen
kuin poly
hiljalleen kaiken saa omakseen
Aamunkoinkin heittaa hampaisiin illan suun
tuudittaa maan rauhaan kierrot kuun
Ennen kuin huomaatkaan
tajuat, etta vaikuttaa sai
vain vuorollaan
Kallioilla
Ovat vaiti iati kuunnelleet
nahneet maailman muuttuvan
Minunkin murheeni monituiset
kuulleet kielelta liukuvan
Taalla itseni loydan ja taas kadotan
taalla rannoilla, kivilla, kallioilla
Alas lipuvat surut ja karsimykset
Kauas lentavat voitot ja saavutukset
Koskaan eivat minulle vastaan sanoneet
Ehka olisi pitanyt
Luulen, etta minunkin sanani silloin
paremmin olisi pitanyt
Muttei mietita sita nyt
Olen luoksenne kantanut yha uudelleen
elon turhuuden, sodan ja havityksen
Olen sulkenut sisaani salat vuosien
kertonut osan, mutta teille kaiken
Koskaan eivat minulle vastaan sanoneet
Ehka olisi pitanyt
Luulen, etta minunkin sanani silloin
paremmin olisi pitanyt
Muttei mietita sita nyt
nailla rannoilla, kallioilla
Muualle
Tulvii sisalle kauneutta
aamu ilolla tervehtii
Sylin taydelta laupeutta
muttei minua varten
Vaikkei niissa ole mitaan vikaa
Selviaisiko puhumalla
palan antais itsestaan
Rauhan rikkoisi totuudella
sallis elaman kuljettaa
En tehnyt noista mitaan tietenkaan
Kun ovi sulkeutuu takanani
tyydyn naihin kahleisiini
En kykene irroittamaan
vaikka sielu huutaa taalta pois
Pidan omana tietonani
taman hiljaisen kapinani
On helpompi jaada syliin
tutun pimeyden
Ei maan povi hyvita mitaan
kaiken pitaa minka saa
On pakko menna ennen kuin vajoaa
Kun ovi sulkeutuu takanani
tyydyn naihin kahleisiini
On helpompi jaada syliin
tutun pimeyden
Miksei kaantyisi kannoillansa
menis ihan minne muualle vaan
Muualle vaan
vaikkei tassakaan ole mitaan vikaa
ei mitaan vikaa
Yhden hyva on toiselle vaara
mika kenellekin, sita en paata
En kaipaa hyvasteja
mutta sielu huutaa taalta pois
Yhden hyva on toiselle vaara
mika kenellekin, sita en paata
Kaipaan vain muualle
jonnekin muualle
Raja
Liian taajaan
kayty on kulkemaan
suuntaan suunnattomaan
Liian kauan
tehty on kuolemaa
hiljaiseen vankilaan
Miksi viivyttaa siirtoaan?
On jo liikaa aikaa
tuhlattu hapeaan
Ei enempaa
Jos vuoden vietti pimennossa
ja kukaan ei kaivannut
Jos nousta koitti jaloillensa
ja mikaan ei riittanyt
Jos tarkein tyonsi laheltansa
ja puheet on puhuttu
Miksei lahtisi jo?
Liikaa painaa
niskassa eilinen
ja mustempi huominen
Suolaa haavaan
saadaan kun lasketaan
mita onneen kai vaaditaan
Silti vielakaan ei oo
myohaista muuttaa suuntaa
vaikka vastavirtaan
Tama todellisuus
on yksi monista
ei lopullisuus
Miksi ylpeyden eessa niin moni polvistuu
se susi on sisimmaltaan
Kuvan, jonka on luonut, voi luoda uudestaan
Onko mitaan, mita kerran katsomalla
viela menettaa voi
Raja on kauempana, kuin kuvitellaan
Palaa uuteen tarinaan
Jos vuoden vietti pimennossa
ja kukaan ei kaivannut
Jos nousta koitti jaloillensa
ja mikaan ei riittanyt
Jos tarkein tyonsi laheltansa
ja puheet on puhuttu
Vielakaan ei oo
myohaista muuttaa suuntaa
vaikka vastavirtaan
Tama todellisuus
on yksi monista
ei lopullisuus
Meri
Maalaa merenpinta taivasta
niin hyvin kuin osaa
Luopuu taydellisen harhasta
kun sade tyon tahraa
Ei kai voi missaan paattaa olosuhteistaan
sita tekee mita pystyy ennen loppuaan
Nousee tuulia raivoavia
ja puolimatkaan
meri kohti taivasta
Aallonpohjan nakymaa
yksi uhmaa, toinen luovuttaa
Myohaista myrskyssa purjeita kokoon kuroa
taas usko etsii rajojaan
Huonoa onnea ehtii pienen hetken manailla
kunnes ote kirpoaa
Ei kai voi ketaan syyttaa yrityksestaan
niin moni katsoo vieresta ja tekee ei mitaan
Nousee tuulia raivoavia
ja puolimatkaan
meri kohti taivasta
Aallonpohjan nakymaa
yksi uhmaa, toinen luovuttaa
Paatoksen aika on nyt
Voin rimpuilla pintaan
tai vaipua pohjaan
ainaiseen mustaan
Harmaakin kelpaa
jos valkeutta en saa
Kayn aaltoo pain
kayn suoraan pain
Kayn suoraan pain
myrskya jonka alle jain
Nousee tuulia raivoavia
ja puolimatkaan
meri kohti taivasta
Aallonpohjan nakymaa
en pelkaa, en luovuta
Aamunkoi
"Koita kestaa
jalleen iltaan, sitten helpottaa"
Voimme sanamme saastaa;
tama keha kaipaa murtajaa
ei jatkajaa
Taipuu se suurinkin valhe
todeksi, kun taivuttaa
Liekin, jonka kannoin tanne
koittaa sammuttaa
Aion kayda tuleen uudelleen
ja nahda aamunkoin
Kaskesta kasvaa ennalleen
Vaikka kaikkemme tehdaan
mikaan ei oo varmaa nykyaan
tai pysyvaa
Taipuu se suurinkin valhe
todeksi, kun taivuttaa
Liekin jonka kannoin tanne
koittaa sammuttaa
Aion kayda tuleen uudelleen
ja nahda aamunkoin
Kaskesta kasvaa ennalleen
Se on tehtava nyt
halusin tai en
Aikansa saa taalla kaikki kukoistaa
taas yksi luku jalkeen jo jaa
Tuomittu on meidat kaikki suremaan
sita, mihin kaikkein lujimmin kiinnytaan
Kun savu halvenee...
Naen aamun koittavan
yoni rippeet polttavan
Naen aamun koittavan
ja aloitan